SanaKanerva

Miksi taikina ei nouse? Hiiva oli tuoretta, maito kädenlämpöistä. Miksi juuri tänään? Anna ajatteli vihaisena. Kaikki oli kesken! Vauva heräisi kohta, kastepöytä oli pölyinen ja valkoinen liina silittämättä. Miksi kaikki jäi aina viime tippaan? Annaa alkoi itkettää. Tämä ei ollut sellaista, kuin hän oli ajatellut. Hän oli väsynyt, vauva itkeskeli paljon ja Aleksia ei kiinnostanut. Anoppi vaipui nostalgian vaaleanpunaiseen höttöön muistellessaan, kuinka ihanaa vauva-aika oli ollut. Anna kaatoi taikinan roskakoriin. Antaa olla, hän ajatteli. Ollaan sitten ilman pullaa. Mikä hätä tässä on? Syödään sitä, mitä on ja laitetaan ryppyinen liina pölyisen pöydän päälle. Minun elämäni on nyt tämän näköistä. Viikon 9/2026 krapusanat ovat  taikina, nostalgia, hätä. Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee  SusuPetal ©SanaKanerva

Hän kattoi pöytään kahvikehrät, suklaakuivakakun ja lusikkaleivät ja taitteli kahvilautasille vaaleanpunaiset servietit. Yleensä hän ei panostanut kauneuteen vaan käytännöllisyyteen, mutta tänään oli toisin. Kaikki tulisivat! Hän oli pyytänyt ystävänpäiväkahville rakkaimmat ystävänsä, ja kaikki olisivat tulossa!   Hän muisti, miten joskus oli pelännyt ystävänpäivää. Pelännyt, että laittaisiko kukaan hänelle viestiä? Muistaisiko kukaan häntä? Aina joku oli muistanut. Pikkuhiljaa hän oli rohkaistunut itsekin laittamaan ystävänpäiväviestejä, ja tänä vuonna hän ensimmäistä kertaa pyysi ystävät kahville juhlimaan ystävyyttä.   Nykyään hän jo varovaisesti luotti siihen, että hänestä pidettiin, että hän oli tärkeä ja että hänellä oli merkitystä. Oveen koputettiin ja Alina astui sisään kukkakimppua ojentaen. Viikon 7/2026 krapujen aiheena on Ystävänpäivä Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee  SusuPetal ©SanaKanerva

Älkää ikinä koskaan tarjotko minulle alkoholia. Selvin päin on olemassa mahdollisuus, että hallitsen itseni, mutta alkoholi tekee minusta huonon naisen. Humalassa minä tarjoudun kenelle tahansa miehelle ja saan heidät hullaantumaan. En välitä, onko kyseessä ystäväni, sisareni tai kampaajani aviomies. Humalassa en kunnioita ketään enkä mitään. Minä rikon avioliitot, omani ja muiden. Ja vain siksi, että minussa asuu pimeys, jota ei koskaan saisi päästää valloilleen. Siis itsenne vuoksi, älkää tarjotko minulle alkoholia. Säästäkää minut häpeältä ja säästäkää avioliittonne. Tässä kaupungissa on jo tarpeeksi naisia, jotka eivät katso minua silmiin. Päivittäin kuulen korvissani naisten pilkallisen naurun ja ihollani heidän halveksivat katseensa. Heidän ivansa sattuu minuun, sillä näenhän minä itsekin, miten naurettava minä tarvitsevuudessani olen. Miehet katselevat minua huvittuneina, kun olen niin säälittävä ja helppo janotessani heidän huomiotaan. Mutta minkä minä sille voin, että rakkau...

Aatonaattona katselin kävelylenkilläni täpötäyttä marketin parkkipaikkaa. Ihmiset työnsivät kärryjään hiekoitussorasta karhealla asfaltilla. Kärryjen pyörät vääntyilivät epätasaisella alustalla ja saivat ihmiset puskemaan ostoskasseista täysiä kärryjä tiukka ilme kasvoillaan. He lastasivat kassit autojensa takakonttiin, veivät kärryt katokseen ja kävelivät huojentuneina takaisin autoilleen. Heidän joulunsa oli alkamassa ja he olivat kerääntymässä yhteen kolmen sukupolven voimin nauttimaan hyvästä ruoasta ja toistensa seurasta. Olisin mielihyvin ottanut kaiken heidän stressinsä ja kiireensä itselleni. Minulle oli tulossa jälleen hiljainen aikuisten joulu, jota juuri ei tarvinnut valmistella. Vähät jouluruoat oli ostettu hyvissä ajoin ja lahjoja ei annettu. Vääränlainen joulu. Liian harras, liian tyhjä. Vain kerran aikuisikäni aikana olin saanut viettää joulun, joka oli minusta oikeanlainen. Viikkojen valmistelu ja vieraiden odotus. Leipomista ja huoneiden valmiiksi laittoa, kodin ko...

Aamuyöstä heräsin kirskuntaan. Luulin ensin narskuttavani hampaitani yhteen, mutta ääni kuului kin  alempaa.  T ajusin ,  että  mannerlaatat minussa  hiertyivät  toisiaan vasten . Ne raapivat  toisiaan,  nous i vat vuoristoksi toistensa päälle  ja ratke si vat rotkoiksi. Minä hikoil i n magmaa .    Vielä eilen seisoin jään  siloittamalla  peruskalliolla ja katselin merta.  Tai niin luulin.  Peruskallioksi l uulemani kallio olikin hiekkakiveä, joka rapisi allani  murusiksi , j otka   nyt  tuli kuuma höyryävä  laava virta   kaappasi  kevyesti mukaansa   ja kuljetti   kohti merta.  Meri o li   höyryävä rikinkatkuinen helvetti , jossa  se, minkä ennen kuvittelin olevan turvallista ja vakaata , nou si  nyt  savuna taivaalle .     Entinen elämäni  oli nyt  vinkuvaa, kitisevää ja tärisevää ma nnerta laavavirtojen keskellä.   Havahd...

Tänä vuonna haluan joululahjaksi joulustressin! Haluan aatonaattona työntää marketin täpötäydellä parkkipaikalla täyttä ostoskärryä, jonka pyörät vikuroivat hiekoitussorasta karhealla asfaltilla. Haluan nostaa auton takakontin täyteen painavia ostoskasseja, viedä vikuroivan ostoskärryn keräyspisteeseen ja kävellä huojentuneena takaisin autolle. Haluan saapua kassieni kanssa kotiin, jossa minua odottaa kolme meluisaa sukupolvea innokkaana purkamaan kassit. Minä en halua tätä stressitöntä joulua aikuisten kesken. En halua hyvissä ajoin ostettuja jouluruokia, hyvissä ajoin tehtyä joulusiivousta enkä sopimusta siitä, että tänä vuonna lahjoja ei osteta. Haluan keittiön pöydän ympärille niin paljon ihmisiä, että heitä ei saa kännykkäkameralla mahtumaan samaan kuvaan. Joulupukki, voisinko saada joulustressin, edes kerran elämässäni. Krapu on otsikko mukaan lukien tasan sadan sanan kirjoitus.  Tällä viikolla aiheena on JOULU. Krapun tarjoilee SusuPetal ©SanaKanerva