SanaKanerva

Minä näen kyllä, miten vaikeaa sinun elämäsi on. Taisit vielä kuvitella, että pystyt salaamaan totuuden, mutta piinasi näkyy, kuuluu, tuntuu ja maistuu kehossani ja mielessäni. Milloin mahdat ymmärtää, että taistelet tuulimyllyjä vastaan? Milloin pimeys saa niin haavoittavan muodon, että ymmärrät taistelun mahdottomuuden? Minä odotan ja rukoilen, että pelastaisit itsesi ja lapsesi. Odotan, että valitsisit edes hieman paremman elämän. Samalla tiedän, että sinä tunnet elämäsi parhaiten ja teet kaiken lastesi vuoksi. Mutta näen, miten myrkyllinen mies tukahduttaa elämäsi, enkä ole lainkaan varma, että uhrautumisestasi on mitään hyötyä – kenellekään. Minä kuitenkin jatkan omaa hyvää elämääni ja nautin. Tekisitpä sinäkin niin. Viikon 37/2026 krapu krapu kirjoitetaan alla olevasta  Caran  kuvasta. Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee Caran    kanssa SusuPetal . ©SanaKanerva

Leikin, että jossain on täydellinen mies, joka tulee pelastamaan minut tylsästä ja tyhjästä elämästäni.   Hän veisi minut täyteen ja värikkääseen elämään, jossa olisin onnellinen elämäni loppuun asti. Leikin, että hänen kanssaan voisin viimein olla tyytyväinen itseeni. Leikin, että tämä mies olisit sinä! Alussa vaikuttikin, että olit valmis – jos et nyt pelastamaan – niin ainakin auttamaan minua kohti parempaa elämää. Sitten huomasin, että sinulla oli taipumus korostaa omaa erinomaisuuttasi minun kustannuksellani. Mieltäni on alkanut kaihertaa ajatus, että ehkä pelastajaa ei ole olemassa eikä tulossa. Unelma pelastajasta taisi olla leikkiä, johon aloin uskoa totena. Sadut eivät muutu todeksi, vaikka niitä kuinka leikkisi. Viikon 16/2026 krapun aiheena on LEIKKI. Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee  SusuPetal ©SanaKanerva

Seisoin kallioleikkauksen reunalla ja tuijotin allani jylisevää moottoritietä. Meteli täytti pääni, mutta ei poistanut kohtalokkaita ajatuksiani: olin rakastunut väärään mieheen. Mies oli tuhonnut itsekunnioitukseni, mielenterveyteni ja talouteni. Se, mitä olin ennen ollut, oli valunut minusta ulos kuin sadevesi viemäriin, ja olin enää ontto kuori.   Nyt olin valmis siihen, mikä oli ainoa ulospääsy tästä musertavasta epätoivosta. Siirsin painon varpailleni, kun yhtäkkiä kuulin takaani hihkaisun. Käänsin katseeni ja näin muutaman metrin päässä takanani miehen lenkkivaatteissa. Hän ojensi kättään minua kohti ja sanoi: ”Älä tee sitä, aina löytyy joku muu ratkaisu”. Horjahdin taaksepäin ja tunsin hänen tarttuvan minuun, etten satuttaisi itseäni kaatuessani. Viikon 12/2026 krapusanat ovat valmis, viemäri, rakastunut. Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee  SusuPetal ©SanaKanerva

Älkää ikinä koskaan tarjotko minulle alkoholia. Selvin päin on olemassa mahdollisuus, että hallitsen itseni, mutta alkoholi tekee minusta huonon naisen. Humalassa minä tarjoudun kenelle tahansa miehelle ja saan heidät hullaantumaan. En välitä, onko kyseessä ystäväni, sisareni tai kampaajani aviomies. Humalassa en kunnioita ketään enkä mitään. Minä rikon avioliitot, omani ja muiden. Ja vain siksi, että minussa asuu pimeys, jota ei koskaan saisi päästää valloilleen. Siis itsenne vuoksi, älkää tarjotko minulle alkoholia. Säästäkää minut häpeältä ja säästäkää avioliittonne. Tässä kaupungissa on jo tarpeeksi naisia, jotka eivät katso minua silmiin. Päivittäin kuulen korvissani naisten pilkallisen naurun ja ihollani heidän halveksivat katseensa. Heidän ivansa sattuu minuun, sillä näenhän minä itsekin, miten naurettava minä tarvitsevuudessani olen. Miehet katselevat minua huvittuneina, kun olen niin säälittävä ja helppo janotessani heidän huomiotaan. Mutta minkä minä sille voin, että rakkau...

Aamuyöstä heräsin kirskuntaan. Luulin ensin narskuttavani hampaitani yhteen, mutta ääni kuului kin  alempaa.  T ajusin ,  että  mannerlaatat minussa  hiertyivät  toisiaan vasten . Ne raapivat  toisiaan,  nous i vat vuoristoksi toistensa päälle  ja ratke si vat rotkoiksi. Minä hikoil i n magmaa .    Vielä eilen seisoin jään  siloittamalla  peruskalliolla ja katselin merta.  Tai niin luulin.  Peruskallioksi l uulemani kallio olikin hiekkakiveä, joka rapisi allani  murusiksi , j otka   nyt  tuli kuuma höyryävä  laava virta   kaappasi  kevyesti mukaansa   ja kuljetti   kohti merta.  Meri o li   höyryävä rikinkatkuinen helvetti , jossa  se, minkä ennen kuvittelin olevan turvallista ja vakaata , nou si  nyt  savuna taivaalle .     Entinen elämäni  oli nyt  vinkuvaa, kitisevää ja tärisevää ma nnerta laavavirtojen keskellä.   Havahd...