SanaKanerva

Ovellani seisoi vieras, aran oloinen nainen ojentaen minulle runokirjaa. Hän sanoi olevansa isäni veljen tytär. Muistin äitini joskus maininneen isäni juopon, mielisairaan runoilijaveljen, jota isänikään ei ollut tavannut vuosikymmeniin. Ilma ovellani tiheni, kun otin kirjan käteeni. -             Isä sanoi ennen kuolemaansa, että haluaa antaa tämän kirjoittamansa kirjan sinulle, tyttö sanoi. Avasin kirjan summamutkissa, ja silmiini osui lause: ”Lehdet leijuvat katujen lehmuksista pakoon”. Tunsin elämästäni puuttuneen palasen asettuvan paikoilleen. Tältä vanhempani olivat yrittäneet minua varjella: runoudelta, joka voi tehdä ihmisestä hullun ja juopon. Mutta se voi myös saada ruohon vihertämään ja linnut laulamaan. Katsoin tyttöä silmiin. Koti oli tullut luokseni. Viikon 14/2026 krapusanat ovat ilma, vieras, ruoho. Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee  SusuPetal Lainaus on Matti Kanervalan runosta Napoleon uneks...

Olin vihdoinkin tottunut siihen, että minun ei tarvinnut säästää ruokaostoksissa. Olin ollut töissä jo vuoden, ja nautin säännöllisen ansiotulon tuomasta vakaudesta. Pitkäaikaistyöttömyyteni ja köyhyyteni olivat vain ikävä välivaihe valmistumiseni jälkeen. Noukin pihdeillä kolme ciabattaa paperipussiin ja punnitsin ne. Vesi herahti kielelleni. Illalla herkuttelisin rapeilla, ilmavilla sämpylöillä. Puhelimeni kilahti ja avasin pikaviestisovelluksen. Ella oli linkannut viestiin uutisen, jonka otsikko jähmetti minut paikalleni. Yhteistoimintaneuvottelut alkaisivat työpaikassani ja sopeutustarve oli 30 henkilötyövuotta. Minä saisin kenkää varmasti. Olin viimeisin taloon tullut. Tuijotin pussia kädessäni. Punnittu pussi oli ostopäätös. En voinut laittaa sämpylöitä takaisin. Työttömyys ja pihistäminen alkaisivat taas. Vielä viimeisen kerran söisin ciabattat. Viikon 13/2026 krapun aiheena on alla oleva kuva. Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee  Susu...

Seisoin kallioleikkauksen reunalla ja tuijotin allani jylisevää moottoritietä. Meteli täytti pääni, mutta ei poistanut kohtalokkaita ajatuksiani: olin rakastunut väärään mieheen. Mies oli tuhonnut itsekunnioitukseni, mielenterveyteni ja talouteni. Se, mitä olin ennen ollut, oli valunut minusta ulos kuin sadevesi viemäriin, ja olin enää ontto kuori.   Nyt olin valmis siihen, mikä oli ainoa ulospääsy tästä musertavasta epätoivosta. Siirsin painon varpailleni, kun yhtäkkiä kuulin takaani hihkaisun. Käänsin katseeni ja näin muutaman metrin päässä takanani miehen lenkkivaatteissa. Hän ojensi kättään minua kohti ja sanoi: ”Älä tee sitä, aina löytyy joku muu ratkaisu”. Horjahdin taaksepäin ja tunsin hänen tarttuvan minuun, etten satuttaisi itseäni kaatuessani. Viikon 12/2026 krapusanat ovat valmis, viemäri, rakastunut. Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee  SusuPetal ©SanaKanerva

Turhaan pelkäsin, etten osaa luistella retkiluistimilla, minä ajattelin liukuessani jäällä vinhaa vauhtia. Työnsin sauvoilla vauhtia, ja ohitin kaunokeilla luistelevan tädin, joka antoi minulle tilaa ohitukseen. Turhaan pelkäsin sitä häpeää, etten osaisi, että kompuroisin ja kaatuisin ja minulle naurettaisiin. Luistelu oli ihanaa ja helppoa, enkä muistanut milloin olin ollut yhtä onnellinen. Minua harmitti omat rajoittavat uskomukseni: että en osaa ja että epäonnistuminen on hävettävää. Kaikenlaisiin lokeroihin minäkin itseni pakotan, ajattelin tuskastuneena. Olen itse pahin viholliseni, rajoittava piiskuri ja tuomari! Riisuin luistimet jalastani ja kävelin kahvilaan. Tilasin minttukaakaon ja tuijotin järvelle. Itsensä kanssa kun tulisi toimeen, niin se olisi jo paljon. Viikon 11/2026 krapusanat ovat  täti, luistelu, kaakao. Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee  SusuPetal ©SanaKanerva

Kuu oli lähes täysi, kun mies seisoi olohuoneen ikkunassa tuijottaen taivaalle. Sääennusteessa oli luvattu pilvistä yötä, ja siihen luottaen hän oli alkuillasta tehnyt sen, mitä piti tehdä. Nyt kuu kuitenkin paistoi pilvettömällä taivaalla valaisten omakotitaloalueen terävällä valollaan. Hänen oli pakko odottaa. Seuraava vaihe piti suorittaa mahdollisimman pimeässä. Hänen piti kävellä autolle, peittää auton kilvet, ajaa auto etuovelle ja kantaa mattoon kääritty ruumis takaluukkuun. Sen jälkeen hän ajaisi metsään hautaamaan ruumiin ja toivoisi, ettei häntä osattaisi yhdistää tähän veritekoon. Oli hän valmis menemään vankilaankin, mutta mieluummin hän eläisi viimeiset vuotensa vapaalla jalalla. Paksu pilvenreuna lähestyi kuuta lännestä ja mies valpastui. Viikon 10/2026 krapun tulee alkaa sanoilla Kuu oli lähes täysi. Krapuni sai inspiraation SusuPetalin krapusta ja tarinani sijoittuu aikaan ennen SusuPetalin tarinaa. SusuPetalin tarina on luettavissa osoitteessa https://susupetalsana...