Kolmen sukupolven joulu

Aatonaattona katselin kävelylenkilläni täpötäyttä marketin parkkipaikkaa. Ihmiset työnsivät kärryjään hiekoitussorasta karhealla asfaltilla. Kärryjen pyörät vääntyilivät epätasaisella alustalla ja saivat ihmiset puskemaan ostoskasseista täysiä kärryjä tiukka ilme kasvoillaan. He lastasivat kassit autojensa takakonttiin, veivät kärryt katokseen ja kävelivät huojentuneina takaisin autoilleen. Heidän joulunsa oli alkamassa ja he olivat kerääntymässä yhteen kolmen sukupolven voimin nauttimaan hyvästä ruoasta ja toistensa seurasta.

Olisin mielihyvin ottanut kaiken heidän stressinsä ja kiireensä itselleni. Minulle oli tulossa jälleen hiljainen aikuisten joulu, jota juuri ei tarvinnut valmistella. Vähät jouluruoat oli ostettu hyvissä ajoin ja lahjoja ei annettu. Vääränlainen joulu. Liian harras, liian tyhjä.

Vain kerran aikuisikäni aikana olin saanut viettää joulun, joka oli minusta oikeanlainen. Viikkojen valmistelu ja vieraiden odotus. Leipomista ja huoneiden valmiiksi laittoa, kodin koristelua. Aaton aattona kaikki vieraat olivat saapuneet ja talo täyttyi rakkaista ihmisistä. Joulu huipentui aattona lahjojen jakoon. Talo oli täynnä nuoria ja lapsia, ääntä, mekastusta ja iloa.

Kateus ja suru hiipi mieleeni. Halusin keskelle elämää tästä hiljaisesta pysähtyneisyydestä. Tunsin taskussani värinän, ja pian puhelimeni alkoi soida. Kaivoin sen taskustani ja näin, että Anni soittaa.

-            Kuule, nyt kävi sillä tavoin, että Pappa on sairastunut flunssaan, Anni sanoi heleällä äänellään.

-            Hänellä on korkea kuume ja emmehän me nyt voi sinne mennä. Niin ajattelin, että voisimmeko tulla käymään sinun luonasi aattona? Olisi kiva viettää joulua isommalla porukalla. Ei tarvitse laittaa mitään ruokaa, syömme kotona ennen kuin lähdemme ja ajamme illalla takaisin kotiin.  

-            Ei, ei, ei, minä sanoin, ja tunsin valon ja ilon syttyvän minussa. - Tulkaa huomenna siinä puolenpäivän aikaan, laitan silloin puuron ja olette koko illan. Yötäkin saa olla, kyllä meille mahtuu. Olisi niin kiva, jos jäisitte yöksi. Se olisi minulle ihan paras joululahja, jos jäisitte yöksi.

-            No kyllähän sekin sopii, jos se tekee sinut noin iloiseksi, Anni sanoi nauraen.

Suljin puhelimen ja laitoin sen taskuuni leveästi hymyillen. Tunsin ilon ja energian nousevan minussa varpaista kohti rintaani. Kävelin ripeästi kotiin, tartuin kauppakasseihin ja ajoin autolla marketin täpötäydelle parkkipaikalle. Sain autoni mahtumaan parkkipaikan kauimmaiseen nurkkaan. Otin ostoskärryt katoksesta ja rämistelin niillä pihan läpi. Ostoskärryn pienet pyörät vikuroivat hiekoitussorassa ja tahtoivat kääntää kärryn poikittain, mutta minä vain nautin saadessani ponnistella rämisevän ostoskärryn kanssa. Marketin aulassa vastaani käveli ihmisiä ostoskärryt kasseja kukkuroillaan, muutama tuttukin tuli ja tervehdin heitä iloisesti. Ihmispaljous ja kärryruuhka oli miellyttävä sokkelo, jossa puikkelehdin ketterästi. Keräsin kärryyni joululaatikoita, juureksia, suklaata, glögiä ja juustoja. Ostokset tehtyäni asetuin kassajonon päähän tyytyväisenä hymyillen. Vuoroni tullessa nostelin runsaat ostokseni hihnalle ja katsoin, miten ne liukuivat hihnalla eteenpäin täyttäen suuren sektorin kassapöydästä. Maksoin hymyssä suin ja pakkasin tavarani suuriin ostoskasseihin, jotka nostelin kärryyni. Kärryni oli kukkuroillaan, kun työnsin sen ulos. Jouduin ponnistelemaan, että sain kärryni työnnettyä hiekoitussoran läpi autolleni. Täytin auton takaluukun ja vedin kärryni takaisin katokseen. Ajoin kotiin läpi keskustan ruuhkan ja purin iloisena ostokset.

Siunattu influenssa, joka riehui tänä vuonna jo joulukuussa! Silmäni kyyneltyivät odotuksen onnesta. Huomenna Anni ajaisi tila-autonsa pihaani ja auton liukuovesta hänen neljä lastansa juoksisivat luokseni hihkuen ja kiljuen. Siunattu influenssa, tänä vuonna minä saisin oikean joulun, kolmen sukupolven joulun.

©SanaKanerva