SanaKanerva

Kultainen sormus vasemmassa nimettömässäni oli niin paksu, että se kimalteli kuunkin valossa. Kahdeksan vuoden aikana sormus oli muuttunut aina vain painavammaksi, ja nykyisin vasenta käsivarttani särki jatkuvasti. Painovoima kiskoi suurta sormusta kohti maapallon ydintä niin, että käsivarteni lihakset olivat venyneet ja kaventuneet voimattomiksi soiroiksi ja roikkuivat vetelinä luideni ympärillä. Joki välkkyi täysikuun hopeaa, kun liu’utin sormuksen pois sormestani. Miehestä en pääsisi eroon, mutta sormuksen voisin ”kadottaa”. Kokosin kaiken voimani ja heitin sormuksen niin kauas jokeen kuin vain pystyin. Odotin valtavaa loiskahdusta, mutta sormuksen osuma veden pintaan oli äänetön. Hämmentyneenä tuijotin äänettömänä virtaavaa jokea, ja pieni voitonriemuinen hymy nousi kasvoilleni. Viikon 40/2026 krapu-sanat ovat  hopea, suuri, valo . Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee Caran    kanssa SusuPetal . ©SanaKanerva

"Onnea on punainen tupa ja perunamaa”, minä sanoin napakasti ja sain hänet vaikenemaan. En ollut arvannut, että tämä olisi näin iso asia lapsilleni! Olivat varmaan luulleet, että saatuani omakotitalon myytyä muutan kerrostaloon ja alan ”harrastaa” niin kuin muutkin lesket. Minä olinkin ostanut omakotitalon maalta järven rannalta! ”Nyt tai ei koskaan on aika toteuttaa tämä unelma”, olin ajatellut ja tehnyt kaupat. Olihan minulla ikää ja sairauksiakin, mutta eikö juuri silloin halua katsella päivät pitkät järveä ja valvoa huonouniset yönsä linnunlaulua kuunnellen! Elämäni viimeiset vuodet eläisin niin kuin olin aina halunnut ja pärjäisin sitten miten pärjäisin. Ei selviytymisen tarvitse olla täydellistä. Viikon 36/2026 krapu alkaa sanoilla " Onnea on". Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee Caran    kanssa SusuPetal . ©SanaKanerva

Suk laajäätelö suli kupissani kermaiseksi liemeksi, vaikka yleensä söin jäätelöni kylmänä. Ympärilläni kuuluva kovaäänisen musiikin ja keskustelun sekoitus särki korviani ja suljin silmäni levätäkseni hetken. Minusta tuntui silti hyvältä. Tämä hetki oli valtava etappi kipeällä toipumisen tielläni. Tunsin, miten rakastettu ja tärkeä olin näille ihmiselle ympärilläni! Ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tuska oli hetkeksi poistunut, kun tajusin kuuluvani tähän joukkoon ja olevani rakkauden ympäröimä. ”Juotko lisää teetä, jos käyn hakemassa”, sinä kysyit, ja minä ajattelin, että haluan opetella ottamaan vastaan rakkautesi osoituksia. Tunsin vaivaantuvani, mutta hymyilin silti. ”Kyllä, kiitos”, minä sanoin. Lähdettyäsi saalistin lusikkaani kermaista jäätelölientä, ja totesin jäätelön maistuvan paremmalta näin. Viikon 35/2026 krapu-sanat ovat tuska, etappi, jäätelö. Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee  Caran    kanssa  SusuPetal . ©SanaK...

Elämäni muuttui, kun päätin alkaa uskoa valoisaan tulevaisuuteen. Aiemmin tulevaisuus näytti epävarmalta ja pelottavalta, ja varauduin alitajuisesti ennalta arvaamattomiin katastrofeihin ja romahduksiin.     Kun asennoiduin, että tulevaisuuteni on valoisa, elämäni sävy muuttui. Päätin, että kaikki mistä joudun luopumaan, tekee tilaa jollekin paremmalle, ja asiat aina järjestyvät. Olin itselleni turvallinen syli. Painava huolien taakka poistui hartioiltani. Minun ei tarvinnut enää tavoitella jotain parempaa, koska minun oli hyvä olla juuri nyt. Aiemmin olin rynnännyt milloin minkäkin haaveen tai tehtävän-joka-pitää-tehdä perässä, mutta nyt olin hölmön tyytyväinen siihen, mitä minulla jo oli. Minulle riitti onneksi auringonlasku, sininen taivas, järvenselkä ja pilvien alati muuttuva muoto. Viikon 17/2026 krapu-sanat ovat syli, poistua, rynnätä. Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee  SusuPetal ©SanaKanerva

Ovellani seisoi vieras, aran oloinen nainen ojentaen minulle runokirjaa. Hän sanoi olevansa isäni veljen tytär. Muistin äitini joskus maininneen isäni juopon, mielisairaan runoilijaveljen, jota isänikään ei ollut tavannut vuosikymmeniin. Ilma ovellani tiheni, kun otin kirjan käteeni. -             Isä sanoi ennen kuolemaansa, että haluaa antaa tämän kirjoittamansa kirjan sinulle, tyttö sanoi. Avasin kirjan summamutkissa, ja silmiini osui lause: ”Lehdet leijuvat katujen lehmuksista pakoon”. Tunsin elämästäni puuttuneen palasen asettuvan paikoilleen. Tältä vanhempani olivat yrittäneet minua varjella: runoudelta, joka voi tehdä ihmisestä hullun ja juopon. Mutta se voi myös saada ruohon vihertämään ja linnut laulamaan. Katsoin tyttöä silmiin. Koti oli tullut luokseni. Viikon 14/2026 krapusanat ovat ilma, vieras, ruoho. Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee  SusuPetal Lainaus on Matti Kanervalan runosta Napoleon uneks...

Seisoin kallioleikkauksen reunalla ja tuijotin allani jylisevää moottoritietä. Meteli täytti pääni, mutta ei poistanut kohtalokkaita ajatuksiani: olin rakastunut väärään mieheen. Mies oli tuhonnut itsekunnioitukseni, mielenterveyteni ja talouteni. Se, mitä olin ennen ollut, oli valunut minusta ulos kuin sadevesi viemäriin, ja olin enää ontto kuori.   Nyt olin valmis siihen, mikä oli ainoa ulospääsy tästä musertavasta epätoivosta. Siirsin painon varpailleni, kun yhtäkkiä kuulin takaani hihkaisun. Käänsin katseeni ja näin muutaman metrin päässä takanani miehen lenkkivaatteissa. Hän ojensi kättään minua kohti ja sanoi: ”Älä tee sitä, aina löytyy joku muu ratkaisu”. Horjahdin taaksepäin ja tunsin hänen tarttuvan minuun, etten satuttaisi itseäni kaatuessani. Viikon 12/2026 krapusanat ovat valmis, viemäri, rakastunut. Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee  SusuPetal ©SanaKanerva

Aamuyöstä heräsin kirskuntaan. Luulin ensin narskuttavani hampaitani yhteen, mutta ääni kuului kin  alempaa.  T ajusin ,  että  mannerlaatat minussa  hiertyivät  toisiaan vasten . Ne raapivat  toisiaan,  nous i vat vuoristoksi toistensa päälle  ja ratke si vat rotkoiksi. Minä hikoil i n magmaa .    Vielä eilen seisoin jään  siloittamalla  peruskalliolla ja katselin merta.  Tai niin luulin.  Peruskallioksi l uulemani kallio olikin hiekkakiveä, joka rapisi allani  murusiksi , j otka   nyt  tuli kuuma höyryävä  laava virta   kaappasi  kevyesti mukaansa   ja kuljetti   kohti merta.  Meri o li   höyryävä rikinkatkuinen helvetti , jossa  se, minkä ennen kuvittelin olevan turvallista ja vakaata , nou si  nyt  savuna taivaalle .     Entinen elämäni  oli nyt  vinkuvaa, kitisevää ja tärisevää ma nnerta laavavirtojen keskellä.   Havahd...