Huono nainen

Älkää ikinä koskaan tarjotko minulle alkoholia. Selvin päin on olemassa mahdollisuus, että hallitsen itseni, mutta alkoholi tekee minusta huonon naisen. Humalassa minä tarjoudun kenelle tahansa miehelle ja saan heidät hullaantumaan. En välitä, onko kyseessä ystäväni, sisareni tai kampaajani aviomies. Humalassa en kunnioita ketään enkä mitään. Minä rikon avioliitot, omani ja muiden. Ja vain siksi, että minussa asuu pimeys, jota ei koskaan saisi päästää valloilleen. Siis itsenne vuoksi, älkää tarjotko minulle alkoholia. Säästäkää minut häpeältä ja säästäkää avioliittonne. Tässä kaupungissa on jo tarpeeksi naisia, jotka eivät katso minua silmiin.

Päivittäin kuulen korvissani naisten pilkallisen naurun ja ihollani heidän halveksivat katseensa. Heidän ivansa sattuu minuun, sillä näenhän minä itsekin, miten naurettava minä tarvitsevuudessani olen. Miehet katselevat minua huvittuneina, kun olen niin säälittävä ja helppo janotessani heidän huomiotaan. Mutta minkä minä sille voin, että rakkauden nälkäni ei sammu? Tekisikö se minusta paremman ihmisen, jos päättäisin vain olla nälkäinen ja tyytyisin pysyttelemään hengissä ystävyyden rippusilla?

Olen opetellut kulkemaan pystypäin, sillä katumuksen hyöty on rajallinen. On kannettava tekojensa seuraukset ja suostuttava nälkään. On saatava ravintonsa katseista, hyväksyvästä hymystä ja kosketuksista, jotka hipaisevat ihoani ohimennen, vahingossa. Siis älkää tarjotko minulle alkoholia, sillä se yllyttää minun nälkääni ja pimeys minussa tekee minusta varkaan. Varastan hetkellisen onnen sieltä, mistä sen saan. Säästäkää minut häpeältä ja säästäkää avioliittonne. Tässä kaupungissa on jo tarpeeksi naisia, jotka kulkevat ohitseni tervehtimättä, hapan ilme kasvoillaan. Tarpeeksi miehiä, jotka mielenlaatunsa mukaan katsovat minua joko häveten tai terävästi hymyillen samalla tietäen minusta enemmän kuin on sopivaa. Minä olen huono nainen, viistoon kasvanut. Aina valmis elämään väärin, löytämään oikeat asiat vääristä paikoista.

Älkää tarjotko minulle alkoholia, sillä vain sillä tavoin saatan pystyä näyttelemään, että olen hyvä ihminen, suoraksi ja rehdiksi oiennut, tapansa korjannut, lankeemuksensa hylännyt. Selvin päin valheeni saattaa mennä teille täydestä ja hyväksytte minut joukkoonne. Mikään ei silti ole valaissut pimeyttäni. Se on läpitunkematon, parantumaton pimeys, jonka säilön sisääni, teidän viattomien katseilta piiloon. Olen kuori, roolihenkilö tässä hyvien ihmisten näytelmässä. Minua voi aina katsoa alaspäin ja tuntea ylemmyyttä omasta korkeasta moraalista ja paremmuudesta. Minä suostun osaani, hyväksyn alentuvat ja paheksuvat katseet, sillä tulevathan ne aivan aiheesta. Elän elämän reunoilla, rajavyöhykkeellä ja pientareella. Selvin päin minä pysyn siellä enkä putoa pimeyteeni.

Muistoissani ovat kuitenkin hellyyden hetket, rakkauden tunnustukset, ihailu ja intohimo sekä villi vastuuttomuus, jotka pimeyteni on minulle antanut. Vain silloin olen ollut elossa, vain huonona naisena minä olen se, joka minä oikeasti olen. Älkää silti tarjotko minulle alkoholia, pimeään putoaminen kouraisee vatsassani, hylkääminen koskee. Minun ja itsenne tähden, älkää tarjotko minulle alkoholia, sillä minä olen huono nainen.

©SanaKanerva