SanaKanerva

Turhaan pelkäsin, etten osaa luistella retkiluistimilla, minä ajattelin liukuessani jäällä vinhaa vauhtia. Työnsin sauvoilla vauhtia, ja ohitin kaunokeilla luistelevan tädin, joka antoi minulle tilaa ohitukseen. Turhaan pelkäsin sitä häpeää, etten osaisi, että kompuroisin ja kaatuisin ja minulle naurettaisiin. Luistelu oli ihanaa ja helppoa, enkä muistanut milloin olin ollut yhtä onnellinen. Minua harmitti omat rajoittavat uskomukseni: että en osaa ja että epäonnistuminen on hävettävää. Kaikenlaisiin lokeroihin minäkin itseni pakotan, ajattelin tuskastuneena. Olen itse pahin viholliseni, rajoittava piiskuri ja tuomari! Riisuin luistimet jalastani ja kävelin kahvilaan. Tilasin minttukaakaon ja tuijotin järvelle. Itsensä kanssa kun tulisi toimeen, niin se olisi jo paljon. Viikon 11/2026 krapusanat ovat  täti, luistelu, kaakao. Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee  SusuPetal ©SanaKanerva

Kollegat sanoivat, että jännitys helpottaisi ajan kanssa. Itseluottamuksen kasvaessa voisi olla luokan edessä rennosti ihmeempiä miettimättä. Mutta hänen kohdallaan asiat eivät olleet edenneet noin. Hän opetti jo kolmatta vuotta lukiossa biologiaa. Edelleen tuskanhiki kasteli hänen paitansa märäksi jokaisella tunnilla, ja hän joutui vaihtamaan paitaa puolenpäivän kohdalla. Syksyllä aloittanut uusi uskonnonopettaja oli ollut oppilaiden kanssa alusta saakka kuin kala vedessä. Hän nautti opettamisesta ja puhkui inspiraatiota. Oliko hän valinnut väärän alan? Vaihtoehtoja ei juurikaan ollut tällä koulutuksella. Ahdistus kietoi hänet otteeseensa. Oliko hän ajanut itsensä ammatilliseen umpikujaan näin nuorella iällä? Hänen oli pakko luottaa siihen, että jossain vaiheessa jännitys helpottaisi. Viikon 6/2026 krapusanat ovat uusi, tuskanhiki, kietoa. Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee  SusuPetal ©SanaKanerva