Paluu

Paluu majakkasaarelta mantereelle oli aina hirveä. Taakseni jäivät vapaus, unelmat, seikkailut ja mahdollisuus onneen, ja edessä odotti todellinen elämäni mantereella. En viihtynyt kurjassa elämässäni enkä itsessäni. Saarella saatoin olla joku muu, elää jonkun muun elämää.

Majakan kadotessa horisonttiin ja mantereen kasvaessa edessäni luotaantyöntäväksi muuriksi odotin laivan tömähdystä laituriin. Laivan pieni nykäisy ja notkahdus napsauttivat rautapallon jalkaani, ja aloin järjestellä roolejani paikoilleen: vaimo, äiti, työntekijä ja kunnon ihminen. Tunsin itseni ontoksi. Satamasta kävelin sivuilleni vilkaisematta bussipysäkille, ja astuin lähes tyhjään bussiin. Kotini lähestyessä ja bussin ohittaessa valaistun mediatalon uskoin jo pystyväni näyttelemään kaikki roolini uskottavasti.  Odotin seuraavaa syytä palata majakkasaarelle.


Viikon 43/2026 krapu-sanat ovat manner, majakka, media.

Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee Caran  kanssa SusuPetal.

©SanaKanerva

Kommentit

  1. Cara19. lokakuuta 2026 klo 4.01

    Melkoista, jos elämä on vain roolien näyttelemistä. Ei ihme, että saari kutsuu välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanerva19. lokakuuta 2026 klo 10.07

      Tarinan kertoja oli ehkä tehnyt asiat aina niin kuin odotettiin ja niin kuin piti. Hän hankki kaiken sen, mitä hyvään elämään kuului. Jonain aamuna hän heräsi onttoon tunteeseen ja kysyi itseltään: "Miksi olen onneton, kenen elämää elän?"

      Poista
  2. AilaKaarina19. lokakuuta 2026 klo 5.09

    Nämä sinun tarinasi saavat näköjään aina minut kumman onnelliseksi. Ja aina odotan niitä! En osaa sitä selittää, vaikka kirjoitat vaikeasta aiheesta, vaikka tarinan päähenkilö elää itselleen epätyydyttävää elämää rooleineen, niin niissä on jotakin hyvin koskettavaa! Ja aitoa. Ehkä siinä on se syy, kun aika harvoin saa lukea sellaista mikä on toisaalta hyvin arkista, toisaalta kaikkia ihmisiä koskettavaa (elämän epätäydellisyys esim.). Äh, ja on tässä varmasti annos kateuttakin sun kirjoitustaitojesi takia. Mutta en sinulta sitä pois toivo, tietenkään, enkä halua! Kenen tarinoita mä sitten odottelisin!!! ;)

    VastaaPoista
  3. SusuPetal19. lokakuuta 2026 klo 5.21

    On hyvä, että on saaria, joilla voi olla oma itsensä, vapaa rooleista.
    Roolit todellakin määrittelevat ihmisen elämää hyvin paljon.
    Taitavasti ja tunnelmallisesti kirjoitettu.

    VastaaPoista
  4. sini19. lokakuuta 2026 klo 8.08

    Ahdistuin ja kuristuin yhdessä saarelta palaajan kanssa..🥵🥵

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Opettaja

Kollegat sanoivat, että jännitys helpottaisi ajan kanssa. Itseluottamuksen kasvaessa voisi olla luokan edessä rennosti ihmeempiä miettimättä. Mutta hänen kohdallaan asiat eivät olleet edenneet noin. Hän opetti jo kolmatta vuotta lukiossa biologiaa. Edelleen tuskanhiki kasteli hänen paitansa märäksi jokaisella tunnilla, ja hän joutui vaihtamaan paitaa puolenpäivän kohdalla. Syksyllä aloittanut uusi uskonnonopettaja oli ollut oppilaiden kanssa alusta saakka kuin kala vedessä. Hän nautti opettamisesta ja puhkui inspiraatiota. Oliko hän valinnut väärän alan? Vaihtoehtoja ei juurikaan ollut tällä koulutuksella. Ahdistus kietoi hänet otteeseensa. Oliko hän ajanut itsensä ammatilliseen umpikujaan näin nuorella iällä? Hänen oli pakko luottaa siihen, että jossain vaiheessa jännitys helpottaisi. Viikon 6/2026 krapusanat ovat uusi, tuskanhiki, kietoa. Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee  SusuPetal ©SanaKanerva
Lue lisää

Runokirja

Ovellani seisoi vieras, aran oloinen nainen ojentaen minulle runokirjaa. Hän sanoi olevansa isäni veljen tytär. Muistin äitini joskus maininneen isäni juopon, mielisairaan runoilijaveljen, jota isänikään ei ollut tavannut vuosikymmeniin. Ilma ovellani tiheni, kun otin kirjan käteeni. -             Isä sanoi ennen kuolemaansa, että haluaa antaa tämän kirjoittamansa kirjan sinulle, tyttö sanoi. Avasin kirjan summamutkissa, ja silmiini osui lause: ”Lehdet leijuvat katujen lehmuksista pakoon”. Tunsin elämästäni puuttuneen palasen asettuvan paikoilleen. Tältä vanhempani olivat yrittäneet minua varjella: runoudelta, joka voi tehdä ihmisestä hullun ja juopon. Mutta se voi myös saada ruohon vihertämään ja linnut laulamaan. Katsoin tyttöä silmiin. Koti oli tullut luokseni. Viikon 14/2026 krapusanat ovat ilma, vieras, ruoho. Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee  SusuPetal Lainaus on Matti Kanervalan runosta Napoleon uneks...
Lue lisää

Leikki

Leikin, että jossain on täydellinen mies, joka tulee pelastamaan minut tylsästä ja tyhjästä elämästäni.   Hän veisi minut täyteen ja värikkääseen elämään, jossa olisin onnellinen elämäni loppuun asti. Leikin, että hänen kanssaan voisin viimein olla tyytyväinen itseeni. Leikin, että tämä mies olisit sinä! Alussa vaikuttikin, että olit valmis – jos et nyt pelastamaan – niin ainakin auttamaan minua kohti parempaa elämää. Sitten huomasin, että sinulla oli taipumus korostaa omaa erinomaisuuttasi minun kustannuksellani. Mieltäni on alkanut kaihertaa ajatus, että ehkä pelastajaa ei ole olemassa eikä tulossa. Unelma pelastajasta taisi olla leikkiä, johon aloin uskoa totena. Sadut eivät muutu todeksi, vaikka niitä kuinka leikkisi. Viikon 16/2026 krapun aiheena on LEIKKI. Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee  SusuPetal ©SanaKanerva
Lue lisää