Paluu
Paluu majakkasaarelta mantereelle oli aina hirveä. Taakseni jäivät vapaus, unelmat, seikkailut ja mahdollisuus onneen, ja edessä odotti todellinen elämäni mantereella. En viihtynyt kurjassa elämässäni enkä itsessäni. Saarella saatoin olla joku muu, elää jonkun muun elämää.
Majakan kadotessa horisonttiin ja
mantereen kasvaessa edessäni luotaantyöntäväksi muuriksi odotin laivan
tömähdystä laituriin. Laivan pieni nykäisy ja notkahdus napsauttivat
rautapallon jalkaani, ja aloin järjestellä roolejani paikoilleen: vaimo, äiti,
työntekijä ja kunnon ihminen. Tunsin itseni ontoksi. Satamasta kävelin
sivuilleni vilkaisematta bussipysäkille, ja astuin lähes tyhjään bussiin.
Kotini lähestyessä ja bussin ohittaessa valaistun mediatalon uskoin jo
pystyväni näyttelemään kaikki roolini uskottavasti. Odotin seuraavaa syytä palata majakkasaarelle.
Viikon 43/2026 krapu-sanat ovat manner, majakka, media.
Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee Caran kanssa SusuPetal.
©SanaKanerva
Melkoista, jos elämä on vain roolien näyttelemistä. Ei ihme, että saari kutsuu välillä.
VastaaPoistaNämä sinun tarinasi saavat näköjään aina minut kumman onnelliseksi. Ja aina odotan niitä! En osaa sitä selittää, vaikka kirjoitat vaikeasta aiheesta, vaikka tarinan päähenkilö elää itselleen epätyydyttävää elämää rooleineen, niin niissä on jotakin hyvin koskettavaa! Ja aitoa. Ehkä siinä on se syy, kun aika harvoin saa lukea sellaista mikä on toisaalta hyvin arkista, toisaalta kaikkia ihmisiä koskettavaa (elämän epätäydellisyys esim.). Äh, ja on tässä varmasti annos kateuttakin sun kirjoitustaitojesi takia. Mutta en sinulta sitä pois toivo, tietenkään, enkä halua! Kenen tarinoita mä sitten odottelisin!!! ;)
VastaaPoistaOn hyvä, että on saaria, joilla voi olla oma itsensä, vapaa rooleista.
VastaaPoistaRoolit todellakin määrittelevat ihmisen elämää hyvin paljon.
Taitavasti ja tunnelmallisesti kirjoitettu.
Ahdistuin ja kuristuin yhdessä saarelta palaajan kanssa..🥵🥵
VastaaPoista