Vuosipäivä

Kultainen sormus vasemmassa nimettömässäni oli niin paksu, että se kimalteli kuunkin valossa. Kahdeksan vuoden aikana sormus oli muuttunut aina vain painavammaksi, ja nykyisin vasenta käsivarttani särki jatkuvasti. Painovoima kiskoi suurta sormusta kohti maapallon ydintä niin, että käsivarteni lihakset olivat venyneet ja kaventuneet voimattomiksi soiroiksi ja roikkuivat vetelinä luideni ympärillä.

Joki välkkyi täysikuun hopeaa, kun liu’utin sormuksen pois sormestani. Miehestä en pääsisi eroon, mutta sormuksen voisin ”kadottaa”. Kokosin kaiken voimani ja heitin sormuksen niin kauas jokeen kuin vain pystyin. Odotin valtavaa loiskahdusta, mutta sormuksen osuma veden pintaan oli äänetön. Hämmentyneenä tuijotin äänettömänä virtaavaa jokea, ja pieni voitonriemuinen hymy nousi kasvoilleni.


Viikon 40/2026 krapu-sanat ovat hopea, suuri, valo.

Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee Caran  kanssa SusuPetal.

©SanaKanerva

Kommentit

  1. SusuPetal29. syyskuuta 2026 klo 2.26

    Ensimmäinen askel otettu, seuraavia kohti. Irti miehestä.
    Hyvin symbolinen tarina, tykkäsin.

    VastaaPoista
  2. sini29. syyskuuta 2026 klo 2.58

    Susu sen sanoi tuossa ylhäällä...vahvasti symboliikkaa tässä krapussasi.🍁🍁🍁

    VastaaPoista
  3. Cara29. syyskuuta 2026 klo 3.46

    Irtipääsemisen prosessi on alkanut...

    VastaaPoista
  4. AilaKaarina29. syyskuuta 2026 klo 9.40

    Upea tarina. Kuvaus käsivarsista oli todella hieno; niin väsyneet kantamaan liian raskasta taakkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanerva1. lokakuuta 2026 klo 0.57

      Kiitos AilaKaarina! Sydäntä lämmittää sun kehut <3

      Poista
  5. Kaisla29. syyskuuta 2026 klo 13.13

    Oli oikea aika luopua painavasta taakasta.

    VastaaPoista
  6. Oriolus1. lokakuuta 2026 klo 5.39

    Hienosti kirjoitettu arvoituksellinen tarina! Kertoja taisi odottaa suurempaa reaktiota ja kun vaikutus olikin odotettua pienempi, seurasi helpotuksen tunne. Ja helpotus on aina viesti siitä, että ollaan menossa oikeaan suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanerva1. lokakuuta 2026 klo 10.17

      Kiitos kehuistasi, Oriolus. Ymmärsit aivan oikein, asiat asettuivat kertojan elämässä oikeisiin mittasuhteisiinsa ja toivo nosti hymyn kasvoille.

      Poista
  7. pasanen1. lokakuuta 2026 klo 6.12

    Jospahan sormuksen antajakin häipyy yhtä äänettömästi, ettei maan vetovoima voita ennen aikojaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanerva1. lokakuuta 2026 klo 23.36

      Nokkela oivallus, pasanen! Toivossa on hyvä elää.

      Poista
  8. aimarii1. lokakuuta 2026 klo 9.59

    Tarinan minä koki kultaisen kahleen riuduttavan hänet voimattomiin. Hän päätti vapautua ja uskoi myös itseensä.
    Hyvin tiivistettynä kahdeksan vuoden painolasti.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Opettaja

Kollegat sanoivat, että jännitys helpottaisi ajan kanssa. Itseluottamuksen kasvaessa voisi olla luokan edessä rennosti ihmeempiä miettimättä. Mutta hänen kohdallaan asiat eivät olleet edenneet noin. Hän opetti jo kolmatta vuotta lukiossa biologiaa. Edelleen tuskanhiki kasteli hänen paitansa märäksi jokaisella tunnilla, ja hän joutui vaihtamaan paitaa puolenpäivän kohdalla. Syksyllä aloittanut uusi uskonnonopettaja oli ollut oppilaiden kanssa alusta saakka kuin kala vedessä. Hän nautti opettamisesta ja puhkui inspiraatiota. Oliko hän valinnut väärän alan? Vaihtoehtoja ei juurikaan ollut tällä koulutuksella. Ahdistus kietoi hänet otteeseensa. Oliko hän ajanut itsensä ammatilliseen umpikujaan näin nuorella iällä? Hänen oli pakko luottaa siihen, että jossain vaiheessa jännitys helpottaisi. Viikon 6/2026 krapusanat ovat uusi, tuskanhiki, kietoa. Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee  SusuPetal ©SanaKanerva
Lue lisää

Runokirja

Ovellani seisoi vieras, aran oloinen nainen ojentaen minulle runokirjaa. Hän sanoi olevansa isäni veljen tytär. Muistin äitini joskus maininneen isäni juopon, mielisairaan runoilijaveljen, jota isänikään ei ollut tavannut vuosikymmeniin. Ilma ovellani tiheni, kun otin kirjan käteeni. -             Isä sanoi ennen kuolemaansa, että haluaa antaa tämän kirjoittamansa kirjan sinulle, tyttö sanoi. Avasin kirjan summamutkissa, ja silmiini osui lause: ”Lehdet leijuvat katujen lehmuksista pakoon”. Tunsin elämästäni puuttuneen palasen asettuvan paikoilleen. Tältä vanhempani olivat yrittäneet minua varjella: runoudelta, joka voi tehdä ihmisestä hullun ja juopon. Mutta se voi myös saada ruohon vihertämään ja linnut laulamaan. Katsoin tyttöä silmiin. Koti oli tullut luokseni. Viikon 14/2026 krapusanat ovat ilma, vieras, ruoho. Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee  SusuPetal Lainaus on Matti Kanervalan runosta Napoleon uneks...
Lue lisää

Onni

Elämäni muuttui, kun päätin alkaa uskoa valoisaan tulevaisuuteen. Aiemmin tulevaisuus näytti epävarmalta ja pelottavalta, ja varauduin alitajuisesti ennalta arvaamattomiin katastrofeihin ja romahduksiin.     Kun asennoiduin, että tulevaisuuteni on valoisa, elämäni sävy muuttui. Päätin, että kaikki mistä joudun luopumaan, tekee tilaa jollekin paremmalle, ja asiat aina järjestyvät. Olin itselleni turvallinen syli. Painava huolien taakka poistui hartioiltani. Minun ei tarvinnut enää tavoitella jotain parempaa, koska minun oli hyvä olla juuri nyt. Aiemmin olin rynnännyt milloin minkäkin haaveen tai tehtävän-joka-pitää-tehdä perässä, mutta nyt olin hölmön tyytyväinen siihen, mitä minulla jo oli. Minulle riitti onneksi auringonlasku, sininen taivas, järvenselkä ja pilvien alati muuttuva muoto. Viikon 17/2026 krapu-sanat ovat syli, poistua, rynnätä. Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee  SusuPetal ©SanaKanerva
Lue lisää