Tukahtuva elämä
Minä näen kyllä, miten vaikeaa sinun elämäsi on. Taisit vielä kuvitella, että pystyt salaamaan totuuden, mutta piinasi näkyy, kuuluu, tuntuu ja maistuu kehossani ja mielessäni. Milloin mahdat ymmärtää, että taistelet tuulimyllyjä vastaan? Milloin pimeys saa niin haavoittavan muodon, että ymmärrät taistelun mahdottomuuden?
Minä odotan ja rukoilen, että pelastaisit
itsesi ja lapsesi. Odotan, että valitsisit edes hieman paremman elämän. Samalla
tiedän, että sinä tunnet elämäsi parhaiten ja teet kaiken lastesi vuoksi. Mutta
näen, miten myrkyllinen mies tukahduttaa elämäsi, enkä ole lainkaan varma, että
uhrautumisestasi on mitään hyötyä – kenellekään. Minä kuitenkin jatkan omaa
hyvää elämääni ja nautin. Tekisitpä sinäkin niin.
Viikon 37/2026 krapu krapu kirjoitetaan alla olevasta Caran kuvasta.
Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee Caran kanssa SusuPetal.
©SanaKanerva
Tuollaista tilannetta on ikävää katsella vieressä. Mutta jos ihminen ei itse huomaa ja halua huomata tilannettaan, ei voi mitään. Ikävä kyllä.
VastaaPoistaJa kiitokset Kanerva kiitoksistasi, krapua on tosi mukava tehdä Susun kanssa!
Ihana, että krapun tekeminen antaa sinulle iloa ja onnea. Ilo ja hyvinvointi säteilee tänne asti.
PoistaToisen ihmisen taakkaa ei voi kantaa eikä tehdä valintoja hänen puolestaan. On keskityttävä siihen, mihin voi vaikuttaa: omaan elämäänsä ja omaan hyvinvointiinsa.
Hankala tilanne seurata sivusta. Tekisi mieli auttaa, mutta on aika avuton ellei apua vartavasten pyydetä.
VastaaPoistaLähteminen on toisinaan todella vaikeaa. Niin moni asia voi estää, pelko suurimpana peikkona.
Sivusta seuraaminen on tuskallista. Ulkopuolelta näkee sairaan kuvion ja lasten pahan olon. Mutta mitään et voi tehdä.
PoistaVahva teksti vaikeasta tilanteesta. Tässä ehkä avainkysymys sinun hienoin sanoin: "Milloin pimeys saa niin haavoittavan muodon, että ymmärrät taistelun mahdottomuuden?"
VastaaPoistaKiitos Oriolus kauniista sanoistasi!
PoistaHienoa ja vaikuttavaa tekstiä, sivusta seuraajan osa ei ole helppo, haluaa auttaa mutta kun toinen ei usko?
VastaaPoistaKiitos Päivi kehuista.
PoistaLasten vuoksi huoli-ilmoitus voisi olla paikallaan. Ehkä se olisi lopullinen sysäys muutokselle?
VastaaPoistaKiitos pasanen kommentistasi. En tiiä mitä tekis..
PoistaTuot hyvin esille sen tuskan ja ahdistuksen, kun ei voi auttaa ja näkee sivusta, miten raskasta rakkaan läheisen elämä on.
VastaaPoistaKiitos kehuista aimarii.
PoistaSamoin kuin oriolus kirjoitti, tämä lause oli sykähdyttävä: "Milloin pimeys saa niin haavoittavan muodon, että ymmärrät taistelun mahdottomuuden?" Hieno krapu, joka sai minut muistelemaan erästä rakasta ihmistä, nyt jo edesmennyttä! Taloudelliset syyt olivat silloin ainakin yksi este naisen kopata lapsikatraansa mukaansa ja lähteä. Ja outoa kyllä, rakkauttakin taisi vielä olla, vaikka mies ei olisi sitä edes ansainnut.
VastaaPoistaKyllä nämä lähisuhdeväkivaltaa sisältävä parisuhteet ovat ulkopuoliselle käsittämättömiä. Luulen, että se, mikä näissä parisuhteissa näyttää rakkaudelta, on traumasidosta, yritystä korjata jotain, joka itsessä meni lapsuudessa rikki.
PoistaEletyn elämän yhteinen kielteinen elämä kerrostuu ja saa lopullisen sinetin henkisesti vaikeaan eroon. Aina voi aloittaa alusta uudelta pohjalta.
VastaaPoistaVoi kuinka toivonkaan, että eron päivä joskus koittaisi.
PoistaHuh mikä kirjoitus! Tiedätkö että osui ja upposi! 💕
VastaaPoistaHuh, nyt ihan jännittää, että millaisen vaikutuksen oma kirjoitukseni on sinuun tehnyt!
Poista"Parempi tuttu helvetti kuin tuntematon paratiisi", niin sitä sanotaan. Lähteminen vaatii enemmän voimaa kuin jääminen. Surullinen tarina ja valitettavan tosi monelle.
VastaaPoistaNiinpä. Kunpa edes jossain vaiheessa voimat lähtemiseen löytyisivät.
Poista