Elämäni päivät

Kaikkina päivinä en jaksa uskoa. Niinä päivinä minä pelkään ja murehdin, olen ahdistunut ja kuvittelen synkkyyden vain tihentyvän ja jatkuvan loputtomiin. Sellaisina päivinä surkeus ja syyllisyys kietovat minut mustaan, raskaaseen peittoonsa ja nahistun syksyn pimeisiin öihin.

Joinain päivinä minä olen täynnä luottamusta ja uskoa. Jalkani kohoavat ilmaan ja tanssin vapaana syksyn keltaisten lehtien lennellessä tuulessa ympärilläni. Aika menettää voimansa ja asetun osaksi hohtavaa ikuisuutta.

Suurin osa päivistäni on arkisia, harmaita tai kirkkaita, mutta riittävän hallussani olevia. Lehdet putoavat, mutta huomaan sen vain vaivoin kiirehtiessäni seuraavaan, muka tärkeään, elämäni tapahtumaan. Päivät tulevat ja menevät takertumatta, unohtuvat haaleina kaltaistensa joukkoon.


Viikon 39/2026 krapu-sanat ovat pelätä, peitto, tanssia.

Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee Caran  kanssa SusuPetal.

©SanaKanerva

Kommentit

  1. SusuPetal25. syyskuuta 2026 klo 3.50

    Aikanaan, kun masennus oli syvimmillään, päivät tuntuivat juuri tuollaisilta kuin kuvailit kirjoituksesi ensimmäisessä kappaleessa. Hyvin samaistuttavaa.
    Onneksi tulee niitä toisenlaisia päiviä. Ensin harvakseltaan, sitten useammin. Elämä on todellakin silloin riittävän hallussa. Hyvin sanottu.

    VastaaPoista
  2. Kaisla25. syyskuuta 2026 klo 8.09

    Ehkä se hallitseminen ja kontrolli ajoittain menettävät otteensa meissä koska emne pysty hallitsemaan ulkopuolista maailmaa. Kantava voima on, luottamus elämään joka kantaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanerva25. syyskuuta 2026 klo 23.33

      Viime aikoina olen juuri miettinyt luottamusta siihen, että elämä kantaa. Toivottavasti orastava luottamukseni lisääntyy.

      Poista
  3. Päivi25. syyskuuta 2026 klo 12.48

    Itse masennuksen kokeneena kuvasit sen hyvin.

    VastaaPoista
  4. AilaKaarina25. syyskuuta 2026 klo 15.43

    Tutun kuuloista, niin tutun oloista mutta onneksi on niitä hienoja päiviä myös <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanerva29. syyskuuta 2026 klo 7.02

      Kiva kuulla, että osasin sanoittaa sinunkin kokemustasi. Onneksi on niitä hienojakin päiviä.

      Poista
  5. aimarii25. syyskuuta 2026 klo 22.28

    Vahva kuvaus masentumisen syövereihin joutumisesta. Toivoa sopii, että harmaista, haaleista päivistä joskus yhä useampi on muuttunut kirkkaammaksi.

    VastaaPoista
  6. Oriolus26. syyskuuta 2026 klo 2.29

    Onneksi kertojalla on myös hyviä päiviä! Kauniisti sanottu: "Aika menettää voimansa ja asetun osaksi hohtavaa ikuisuutta"!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Opettaja

Kollegat sanoivat, että jännitys helpottaisi ajan kanssa. Itseluottamuksen kasvaessa voisi olla luokan edessä rennosti ihmeempiä miettimättä. Mutta hänen kohdallaan asiat eivät olleet edenneet noin. Hän opetti jo kolmatta vuotta lukiossa biologiaa. Edelleen tuskanhiki kasteli hänen paitansa märäksi jokaisella tunnilla, ja hän joutui vaihtamaan paitaa puolenpäivän kohdalla. Syksyllä aloittanut uusi uskonnonopettaja oli ollut oppilaiden kanssa alusta saakka kuin kala vedessä. Hän nautti opettamisesta ja puhkui inspiraatiota. Oliko hän valinnut väärän alan? Vaihtoehtoja ei juurikaan ollut tällä koulutuksella. Ahdistus kietoi hänet otteeseensa. Oliko hän ajanut itsensä ammatilliseen umpikujaan näin nuorella iällä? Hänen oli pakko luottaa siihen, että jossain vaiheessa jännitys helpottaisi. Viikon 6/2026 krapusanat ovat uusi, tuskanhiki, kietoa. Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee  SusuPetal ©SanaKanerva
Lue lisää

Runokirja

Ovellani seisoi vieras, aran oloinen nainen ojentaen minulle runokirjaa. Hän sanoi olevansa isäni veljen tytär. Muistin äitini joskus maininneen isäni juopon, mielisairaan runoilijaveljen, jota isänikään ei ollut tavannut vuosikymmeniin. Ilma ovellani tiheni, kun otin kirjan käteeni. -             Isä sanoi ennen kuolemaansa, että haluaa antaa tämän kirjoittamansa kirjan sinulle, tyttö sanoi. Avasin kirjan summamutkissa, ja silmiini osui lause: ”Lehdet leijuvat katujen lehmuksista pakoon”. Tunsin elämästäni puuttuneen palasen asettuvan paikoilleen. Tältä vanhempani olivat yrittäneet minua varjella: runoudelta, joka voi tehdä ihmisestä hullun ja juopon. Mutta se voi myös saada ruohon vihertämään ja linnut laulamaan. Katsoin tyttöä silmiin. Koti oli tullut luokseni. Viikon 14/2026 krapusanat ovat ilma, vieras, ruoho. Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee  SusuPetal Lainaus on Matti Kanervalan runosta Napoleon uneks...
Lue lisää

Onni

Elämäni muuttui, kun päätin alkaa uskoa valoisaan tulevaisuuteen. Aiemmin tulevaisuus näytti epävarmalta ja pelottavalta, ja varauduin alitajuisesti ennalta arvaamattomiin katastrofeihin ja romahduksiin.     Kun asennoiduin, että tulevaisuuteni on valoisa, elämäni sävy muuttui. Päätin, että kaikki mistä joudun luopumaan, tekee tilaa jollekin paremmalle, ja asiat aina järjestyvät. Olin itselleni turvallinen syli. Painava huolien taakka poistui hartioiltani. Minun ei tarvinnut enää tavoitella jotain parempaa, koska minun oli hyvä olla juuri nyt. Aiemmin olin rynnännyt milloin minkäkin haaveen tai tehtävän-joka-pitää-tehdä perässä, mutta nyt olin hölmön tyytyväinen siihen, mitä minulla jo oli. Minulle riitti onneksi auringonlasku, sininen taivas, järvenselkä ja pilvien alati muuttuva muoto. Viikon 17/2026 krapu-sanat ovat syli, poistua, rynnätä. Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee  SusuPetal ©SanaKanerva
Lue lisää