Opettaja
Kollegat sanoivat, että jännitys helpottaisi ajan kanssa. Itseluottamuksen
kasvaessa voisi olla luokan edessä rennosti ihmeempiä miettimättä. Mutta hänen
kohdallaan asiat eivät olleet edenneet noin.
Hän opetti jo kolmatta vuotta lukiossa biologiaa. Edelleen
tuskanhiki kasteli hänen paitansa märäksi jokaisella tunnilla, ja hän joutui
vaihtamaan paitaa puolenpäivän kohdalla. Syksyllä aloittanut uusi
uskonnonopettaja oli ollut oppilaiden kanssa alusta saakka kuin kala vedessä.
Hän nautti opettamisesta ja puhkui inspiraatiota.
Oliko hän valinnut väärän alan? Vaihtoehtoja ei juurikaan
ollut tällä koulutuksella. Ahdistus kietoi hänet otteeseensa. Oliko hän ajanut itsensä
ammatilliseen umpikujaan näin nuorella iällä? Hänen oli pakko luottaa siihen,
että jossain vaiheessa jännitys helpottaisi.
Viikon 6/2026 krapusanat ovat uusi, tuskanhiki, kietoa.
Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee SusuPetal
©SanaKanerva
Onpa hankala tilanne. Uudelleenkoulutus voisi olla hyvä juttu, mutta vakituisesta työpaikasta kannattaa pitää kiinni. Hankalaa.
VastaaPoistaOnneksi jos ikä on nuori, niin kaikki voi olla vielä mahdollista.
Kiitos kommentistasi. Kun lähtee opiskelemaan yliopistoon, on vaarana, että päätyy opettajaksi, vaikka ei sinne aikonutkaan. Sitä lähtee vain opiskelemaan aihetta, joka kiinnostaa, eikä ajattele mihin lopulta työllistyy.
PoistaJotenkin kyllä uskon, että jännitys helpottaa ajan myötä. Mutta nyt on varmasti hankalaa, jospa saisi apua jostain terapiasta vaikkapa.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, Cara. Terapia voisi auttaa ja nopeuttaa sopeutumista.
PoistaUjous on kamala asia. Olen itse ollut nuorena tosi ujo ja oli kamalaa olla luokan edessä oppilaana. Vielä kamalampaa se on varmaan aikuiselle, joka opettaa tarkkasilmäisiä nuoria.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi AilaKaarina.
PoistaPahinta olisi, jos jännityksen pyrkisi salaamaan häpeän vuoksi. Jonkinlainen terapia pelkän "kyllä siihen tottuu" -lohduttelun sijaan saattaisi olla tarpeen.
VastaaPoistaAivan samaa mieltä kanssasi, pasanen.
PoistaNuorella on aina toivoa. Ahkera altistus jo vähentää jännitystä ajan mittaan. Yksi avainjuttu on se, että täysin hyväksyy jännityksensä. Jos taistelee sitä vastaan, se vain kasvaa.
VastaaPoistaTuo on totta, Oriolus! Kiitos!
PoistaYleisön edessä jännittäminen on varmaan aika yleistä. Harvassa taitaa olla ne, jotka tilanteesta nauttivat.
VastaaPoistaNäin se varmasti on.
PoistaRaastavaa jännittää oppilaiden edessä. Ammattiapua tämä ope varmaan tarvitsisi. Olen itse jännittäjä ja siitä on vaikeaa päästä irti.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi aimarii.
PoistaHui, liian todentuntuinen krapu, vie kaiken energian väärälle suunnalle tuollainen jännittäminen!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Ihana kuulla, että osasin kirjoittaa jotain todentuntuista, vaikka en itse olekaan kokenut kyseistä tilannetta/tunnetta.
PoistaTaitavasti kuvaat ahdistavan tunnelman, jännittäminen on hankala asia. Kaikki varmaankin alkuun jännittävät joissakin tilanteissa, enemmän tai vähemmän. Ammatinvalinta on vaikea nuorelle,kun ei kokemusta. Joskus valinta menee pieleen,mutta apua voi ja kannattaa hakea.
VastaaPoistaKiitos kehuista, Saassa
PoistaOpettajan ahdistus tulee uskottavasti iholle. Tarinaan on rakennettu tehokas sisäinen ristiriita.
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoistasi, Matilda Varjo.
Poista