Opettaja


Kollegat sanoivat, että jännitys helpottaisi ajan kanssa. Itseluottamuksen kasvaessa voisi olla luokan edessä rennosti ihmeempiä miettimättä. Mutta hänen kohdallaan asiat eivät olleet edenneet noin.

Hän opetti jo kolmatta vuotta lukiossa biologiaa. Edelleen tuskanhiki kasteli hänen paitansa märäksi jokaisella tunnilla, ja hän joutui vaihtamaan paitaa puolenpäivän kohdalla. Syksyllä aloittanut uusi uskonnonopettaja oli ollut oppilaiden kanssa alusta saakka kuin kala vedessä. Hän nautti opettamisesta ja puhkui inspiraatiota.

Oliko hän valinnut väärän alan? Vaihtoehtoja ei juurikaan ollut tällä koulutuksella. Ahdistus kietoi hänet otteeseensa. Oliko hän ajanut itsensä ammatilliseen umpikujaan näin nuorella iällä? Hänen oli pakko luottaa siihen, että jossain vaiheessa jännitys helpottaisi.


Viikon 6/2026 krapusanat ovat uusi, tuskanhiki, kietoa.

Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee SusuPetal

©SanaKanerva

Kommentit

  1. SusuPetal1. helmikuuta 2026 klo 8.05

    Onpa hankala tilanne. Uudelleenkoulutus voisi olla hyvä juttu, mutta vakituisesta työpaikasta kannattaa pitää kiinni. Hankalaa.
    Onneksi jos ikä on nuori, niin kaikki voi olla vielä mahdollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanerva1. helmikuuta 2026 klo 11.29

      Kiitos kommentistasi. Kun lähtee opiskelemaan yliopistoon, on vaarana, että päätyy opettajaksi, vaikka ei sinne aikonutkaan. Sitä lähtee vain opiskelemaan aihetta, joka kiinnostaa, eikä ajattele mihin lopulta työllistyy.

      Poista
  2. Cara1. helmikuuta 2026 klo 8.56

    Jotenkin kyllä uskon, että jännitys helpottaa ajan myötä. Mutta nyt on varmasti hankalaa, jospa saisi apua jostain terapiasta vaikkapa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanerva1. helmikuuta 2026 klo 11.30

      Kiitos kommentistasi, Cara. Terapia voisi auttaa ja nopeuttaa sopeutumista.

      Poista
  3. AilaKaarina1. helmikuuta 2026 klo 10.00

    Ujous on kamala asia. Olen itse ollut nuorena tosi ujo ja oli kamalaa olla luokan edessä oppilaana. Vielä kamalampaa se on varmaan aikuiselle, joka opettaa tarkkasilmäisiä nuoria.

    VastaaPoista
  4. pasanen1. helmikuuta 2026 klo 23.07

    Pahinta olisi, jos jännityksen pyrkisi salaamaan häpeän vuoksi. Jonkinlainen terapia pelkän "kyllä siihen tottuu" -lohduttelun sijaan saattaisi olla tarpeen.

    VastaaPoista
  5. Oriolus2. helmikuuta 2026 klo 8.49

    Nuorella on aina toivoa. Ahkera altistus jo vähentää jännitystä ajan mittaan. Yksi avainjuttu on se, että täysin hyväksyy jännityksensä. Jos taistelee sitä vastaan, se vain kasvaa.

    VastaaPoista
  6. Aino3. helmikuuta 2026 klo 1.39

    Yleisön edessä jännittäminen on varmaan aika yleistä. Harvassa taitaa olla ne, jotka tilanteesta nauttivat.

    VastaaPoista
  7. aimarii4. helmikuuta 2026 klo 4.30

    Raastavaa jännittää oppilaiden edessä. Ammattiapua tämä ope varmaan tarvitsisi. Olen itse jännittäjä ja siitä on vaikeaa päästä irti.

    VastaaPoista
  8. sini4. helmikuuta 2026 klo 5.36

    Hui, liian todentuntuinen krapu, vie kaiken energian väärälle suunnalle tuollainen jännittäminen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanerva4. helmikuuta 2026 klo 7.33

      Kiitos kommentistasi. Ihana kuulla, että osasin kirjoittaa jotain todentuntuista, vaikka en itse olekaan kokenut kyseistä tilannetta/tunnetta.

      Poista
  9. Saassa4. helmikuuta 2026 klo 20.40

    Taitavasti kuvaat ahdistavan tunnelman, jännittäminen on hankala asia. Kaikki varmaankin alkuun jännittävät joissakin tilanteissa, enemmän tai vähemmän. Ammatinvalinta on vaikea nuorelle,kun ei kokemusta. Joskus valinta menee pieleen,mutta apua voi ja kannattaa hakea.

    VastaaPoista
  10. Matilda Varjo6. helmikuuta 2026 klo 21.26

    Opettajan ahdistus tulee uskottavasti iholle. Tarinaan on rakennettu tehokas sisäinen ristiriita.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Salaisuus

Kuva
Minun oli oltava nykyään tarkkana. Kiinteistönvälittäjän auton ajaessa pihaan minun oli valmistauduttava menemään ulos ja huutamaan törkeyksiä. Taloon ei saisi muuttaa kukaan vielä pitkään aikaan. Talon takapiha oli täynnä salaisuuksia, niin minun kuin entisten naapureidenkin. Harmi, että naapurit olivat kuolleet ennen aikojaan ja että olin nyt vastuussa heidänkin talostaan. Minun oli viivytettävä talon myyntiä siihen saakka, että hinta putoaisi ja saisin ostettua talon itselleni. Erityisen huolestuttava oli takakuisti. Jos talo päätyisi ulkopuolisille, ensimmäisenä lähtisi vanha, sammaloitunut kukkaruukku. Sen alta paljastuisi sellaista, minkä takia koko takapiha käännettäisiin ympäri. Auto ajoi pihaan. Näyttö oli alkamassa. Panin takin niskaani ja lähdin ulos. Viikon 5/2026 krapu-aihe on Caran kuva. Krapuni inspiraationa toimi https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/01/25/naapuri/ Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee  SusuPetal ©San...
Lue lisää

Runokirja

Ovellani seisoi vieras, aran oloinen nainen ojentaen minulle runokirjaa. Hän sanoi olevansa isäni veljen tytär. Muistin äitini joskus maininneen isäni juopon, mielisairaan runoilijaveljen, jota isänikään ei ollut tavannut vuosikymmeniin. Ilma ovellani tiheni, kun otin kirjan käteeni. -             Isä sanoi ennen kuolemaansa, että haluaa antaa tämän kirjoittamansa kirjan sinulle, tyttö sanoi. Avasin kirjan summamutkissa, ja silmiini osui lause: ”Lehdet leijuvat katujen lehmuksista pakoon”. Tunsin elämästäni puuttuneen palasen asettuvan paikoilleen. Tältä vanhempani olivat yrittäneet minua varjella: runoudelta, joka voi tehdä ihmisestä hullun ja juopon. Mutta se voi myös saada ruohon vihertämään ja linnut laulamaan. Katsoin tyttöä silmiin. Koti oli tullut luokseni. Viikon 14/2026 krapusanat ovat ilma, vieras, ruoho. Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee  SusuPetal Lainaus on Matti Kanervalan runosta Napoleon uneks...
Lue lisää