Salaisuus

Minun oli oltava nykyään tarkkana. Kiinteistönvälittäjän auton ajaessa pihaan minun oli valmistauduttava menemään ulos ja huutamaan törkeyksiä. Taloon ei saisi muuttaa kukaan vielä pitkään aikaan.

Talon takapiha oli täynnä salaisuuksia, niin minun kuin entisten naapureidenkin. Harmi, että naapurit olivat kuolleet ennen aikojaan ja että olin nyt vastuussa heidänkin talostaan. Minun oli viivytettävä talon myyntiä siihen saakka, että hinta putoaisi ja saisin ostettua talon itselleni.

Erityisen huolestuttava oli takakuisti. Jos talo päätyisi ulkopuolisille, ensimmäisenä lähtisi vanha, sammaloitunut kukkaruukku. Sen alta paljastuisi sellaista, minkä takia koko takapiha käännettäisiin ympäri.

Auto ajoi pihaan. Näyttö oli alkamassa. Panin takin niskaani ja lähdin ulos.


Viikon 5/2026 krapu-aihe on Caran kuva. Krapuni inspiraationa toimi https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/01/25/naapuri/

Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee SusuPetal

©SanaKanerva




Kommentit

  1. Cara27. tammikuuta 2026 klo 6.02

    Arvelen, että ruumiita löytyy jos kaivelee pihaa. Ruukussa voi olla vaikka timantteja, varastettuja tietty.

    VastaaPoista
  2. SusuPetal27. tammikuuta 2026 klo 7.05

    Hahhah, nyt saatiin kuulla toinen näkökulma tarinaan! Hauska idea!
    Saa nähdä, putoaako talon hinta tarpeeksi niin, että salaisuudet säilyvät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanerva27. tammikuuta 2026 klo 9.40

      Tarinasi oli kerrassaan inspiroiva, SusuPetal. En malttanut olla jatkamatta sitä omasta näkökulmastani.

      Poista
  3. sini27. tammikuuta 2026 klo 9.55

    Kiva oivallus että kuullaan tarinan toinenkin puoli ja pst..ruukussa ei ainakaan mitään timantteja oo...:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanerva28. tammikuuta 2026 klo 4.26

      Olen samaa mieltä Sini, timantteja ei löydy, pikemminkin luita...

      Poista
  4. AilaKaarina27. tammikuuta 2026 klo 11.51

    Onpa hieno jatko SusuPetalin tarinalle. Nyt ymmärsin miksi se naapuri huusi niitä törkeyksiä :D ;).

    VastaaPoista
  5. Anonyymi27. tammikuuta 2026 klo 22.34

    Hmm...ruukun alta löytyy kahva, jota vääntämällä pääsee maanalaiseen tilaan, josta löytyy... (pasanen)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanerva28. tammikuuta 2026 klo 4.28

      Mielenkiintoinen ajatus, pasanen. Salaisuuksia takapihalla ja talon alla.

      Poista
  6. aimarii29. tammikuuta 2026 klo 3.17

    Ymmärrettävästi on perusteltua huudella törkeyksiä talon ostajaehdokkaille, että häipyisivät. Talo tontteineen kätkee niin valonarkaa, että parempi olisi olla tonkimatta sitä.
    Joskus ne kuitenkin paljastuvat. Kivasti kehittelit juonta etemään.

    VastaaPoista
  7. Oriolus29. tammikuuta 2026 klo 7.15

    Hienosti ideoitu! Ihmisten outoon käytökseen voi usein löytää järkevän syyn :o) Tekisi mieli mennä kukkaruukkua tonkimaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanerva29. tammikuuta 2026 klo 23.23

      Kiitos Oriolus, SusuPetalin tarina oli niin kutkuttava, että lähdin seuraamaan sitä jälkeä.

      Poista
  8. Matilda Varjo29. tammikuuta 2026 klo 20.31

    Hieno idea kirjoittaa rinnakkaiskertomus!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Opettaja

Kollegat sanoivat, että jännitys helpottaisi ajan kanssa. Itseluottamuksen kasvaessa voisi olla luokan edessä rennosti ihmeempiä miettimättä. Mutta hänen kohdallaan asiat eivät olleet edenneet noin. Hän opetti jo kolmatta vuotta lukiossa biologiaa. Edelleen tuskanhiki kasteli hänen paitansa märäksi jokaisella tunnilla, ja hän joutui vaihtamaan paitaa puolenpäivän kohdalla. Syksyllä aloittanut uusi uskonnonopettaja oli ollut oppilaiden kanssa alusta saakka kuin kala vedessä. Hän nautti opettamisesta ja puhkui inspiraatiota. Oliko hän valinnut väärän alan? Vaihtoehtoja ei juurikaan ollut tällä koulutuksella. Ahdistus kietoi hänet otteeseensa. Oliko hän ajanut itsensä ammatilliseen umpikujaan näin nuorella iällä? Hänen oli pakko luottaa siihen, että jossain vaiheessa jännitys helpottaisi. Viikon 6/2026 krapusanat ovat uusi, tuskanhiki, kietoa. Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee  SusuPetal ©SanaKanerva
Lue lisää

Runokirja

Ovellani seisoi vieras, aran oloinen nainen ojentaen minulle runokirjaa. Hän sanoi olevansa isäni veljen tytär. Muistin äitini joskus maininneen isäni juopon, mielisairaan runoilijaveljen, jota isänikään ei ollut tavannut vuosikymmeniin. Ilma ovellani tiheni, kun otin kirjan käteeni. -             Isä sanoi ennen kuolemaansa, että haluaa antaa tämän kirjoittamansa kirjan sinulle, tyttö sanoi. Avasin kirjan summamutkissa, ja silmiini osui lause: ”Lehdet leijuvat katujen lehmuksista pakoon”. Tunsin elämästäni puuttuneen palasen asettuvan paikoilleen. Tältä vanhempani olivat yrittäneet minua varjella: runoudelta, joka voi tehdä ihmisestä hullun ja juopon. Mutta se voi myös saada ruohon vihertämään ja linnut laulamaan. Katsoin tyttöä silmiin. Koti oli tullut luokseni. Viikon 14/2026 krapusanat ovat ilma, vieras, ruoho. Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee  SusuPetal Lainaus on Matti Kanervalan runosta Napoleon uneks...
Lue lisää