Ristiäiset

Miksi taikina ei nouse? Hiiva oli tuoretta, maito kädenlämpöistä. Miksi juuri tänään? Anna ajatteli vihaisena. Kaikki oli kesken! Vauva heräisi kohta, kastepöytä oli pölyinen ja valkoinen liina silittämättä. Miksi kaikki jäi aina viime tippaan?

Annaa alkoi itkettää. Tämä ei ollut sellaista, kuin hän oli ajatellut. Hän oli väsynyt, vauva itkeskeli paljon ja Aleksia ei kiinnostanut. Anoppi vaipui nostalgian vaaleanpunaiseen höttöön muistellessaan, kuinka ihanaa vauva-aika oli ollut.

Anna kaatoi taikinan roskakoriin. Antaa olla, hän ajatteli. Ollaan sitten ilman pullaa. Mikä hätä tässä on? Syödään sitä, mitä on ja laitetaan ryppyinen liina pölyisen pöydän päälle. Minun elämäni on nyt tämän näköistä.


Viikon 9/2026 krapusanat ovat taikina, nostalgia, hätä.

Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee SusuPetal

©SanaKanerva

Kommentit

  1. SusuPetal23. helmikuuta 2026 klo 2.03

    Viisas päätös Annalta.
    Kaupan puolipakasteet auttavat hädässä. Kaikkea ei tarvitse nykyään onneksi tehdä itse. Ennen oli toisin. Oli kunnia-asia, että pöytä oli koreana, vaikka itse olisi ollut puolikuollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanerva23. helmikuuta 2026 klo 10.12

      Onneksi nuo ajat tosiaan ovat ohi, SusuPetal. Ja arvostelijoista ei tarvitse enää välittää.

      Poista
  2. Cara23. helmikuuta 2026 klo 2.40

    Todellakin, kuten Susu tuossa edellä toteaa, kaikkea ei tarvitse tehdä itse.

    VastaaPoista
  3. aimarii23. helmikuuta 2026 klo 4.21

    Kuvaat hyvin Annan mielialaa periksiantamisesta pättäväisyyteen. Ehkä apukäsiä olisi voinut patistaa hommiin,.

    VastaaPoista
  4. pasanen23. helmikuuta 2026 klo 22.44

    Kireä tiptopmeininki on dominoinut ristiäisistä kissanristiäisiin liikaakin, rento homssaisuus puolestaan ollut aliarvostettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanerva24. helmikuuta 2026 klo 11.01

      Olet aivan oikeassa pasanen. Rento homssaisuus kuulostaa ihanalta.

      Poista
  5. AilaKaarina24. helmikuuta 2026 klo 6.24

    Jotenkin taas niin oikean oloinen tarina <3 Ihan kostui silmätkin tätä lukiessani, kun nostatti muistoista sen oman jatkuvan väsymykseni lasteni vauva-aikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanerva26. helmikuuta 2026 klo 3.12

      Kiitos AilaKaarina. Ihana, että tarinani kosketti, mutta kurjaa, että muistot olivat kipeitä.

      Poista
    2. AilaKaarina26. helmikuuta 2026 klo 3.39

      Pakko vähän korjata. Vaikka vauva-ajat olivat omalla tavallaan raskaitakin, kun väsymys painoi mutta silti olin maailman onnellisin äiti. Lapset ja rakkaus heihin antoivat myös voimaa jaksaa!

      Poista
    3. Kanerva27. helmikuuta 2026 klo 10.57

      Minullakin lasten vauva-aika oli ehdottomasti raskainta ja ihaninta aikaa elämässä.

      Poista
  6. sini24. helmikuuta 2026 klo 8.36

    Voin samaistua täysin tuohon tilanteeseen, kyllä se siitä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanerva26. helmikuuta 2026 klo 7.58

      Kyllä se siitä, Anna on sisukas ja löytää kyllä tavat selvitä.

      Poista
  7. Oriolus1. maaliskuuta 2026 klo 4.07

    Ihana asenne, vaikka syntyi harmituksen kautta. Joskus saa elämä näkyä kaikkien vaateiden ja pitäisi-juttujen läpi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Opettaja

Kollegat sanoivat, että jännitys helpottaisi ajan kanssa. Itseluottamuksen kasvaessa voisi olla luokan edessä rennosti ihmeempiä miettimättä. Mutta hänen kohdallaan asiat eivät olleet edenneet noin. Hän opetti jo kolmatta vuotta lukiossa biologiaa. Edelleen tuskanhiki kasteli hänen paitansa märäksi jokaisella tunnilla, ja hän joutui vaihtamaan paitaa puolenpäivän kohdalla. Syksyllä aloittanut uusi uskonnonopettaja oli ollut oppilaiden kanssa alusta saakka kuin kala vedessä. Hän nautti opettamisesta ja puhkui inspiraatiota. Oliko hän valinnut väärän alan? Vaihtoehtoja ei juurikaan ollut tällä koulutuksella. Ahdistus kietoi hänet otteeseensa. Oliko hän ajanut itsensä ammatilliseen umpikujaan näin nuorella iällä? Hänen oli pakko luottaa siihen, että jossain vaiheessa jännitys helpottaisi. Viikon 6/2026 krapusanat ovat uusi, tuskanhiki, kietoa. Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee  SusuPetal ©SanaKanerva
Lue lisää

Salaisuus

Kuva
Minun oli oltava nykyään tarkkana. Kiinteistönvälittäjän auton ajaessa pihaan minun oli valmistauduttava menemään ulos ja huutamaan törkeyksiä. Taloon ei saisi muuttaa kukaan vielä pitkään aikaan. Talon takapiha oli täynnä salaisuuksia, niin minun kuin entisten naapureidenkin. Harmi, että naapurit olivat kuolleet ennen aikojaan ja että olin nyt vastuussa heidänkin talostaan. Minun oli viivytettävä talon myyntiä siihen saakka, että hinta putoaisi ja saisin ostettua talon itselleni. Erityisen huolestuttava oli takakuisti. Jos talo päätyisi ulkopuolisille, ensimmäisenä lähtisi vanha, sammaloitunut kukkaruukku. Sen alta paljastuisi sellaista, minkä takia koko takapiha käännettäisiin ympäri. Auto ajoi pihaan. Näyttö oli alkamassa. Panin takin niskaani ja lähdin ulos. Viikon 5/2026 krapu-aihe on Caran kuva. Krapuni inspiraationa toimi https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/01/25/naapuri/ Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee  SusuPetal ©San...
Lue lisää

Runokirja

Ovellani seisoi vieras, aran oloinen nainen ojentaen minulle runokirjaa. Hän sanoi olevansa isäni veljen tytär. Muistin äitini joskus maininneen isäni juopon, mielisairaan runoilijaveljen, jota isänikään ei ollut tavannut vuosikymmeniin. Ilma ovellani tiheni, kun otin kirjan käteeni. -             Isä sanoi ennen kuolemaansa, että haluaa antaa tämän kirjoittamansa kirjan sinulle, tyttö sanoi. Avasin kirjan summamutkissa, ja silmiini osui lause: ”Lehdet leijuvat katujen lehmuksista pakoon”. Tunsin elämästäni puuttuneen palasen asettuvan paikoilleen. Tältä vanhempani olivat yrittäneet minua varjella: runoudelta, joka voi tehdä ihmisestä hullun ja juopon. Mutta se voi myös saada ruohon vihertämään ja linnut laulamaan. Katsoin tyttöä silmiin. Koti oli tullut luokseni. Viikon 14/2026 krapusanat ovat ilma, vieras, ruoho. Krapu on otsikko mukaan lukien tasan 100 sanan teksti. Krapun tarjoilee  SusuPetal Lainaus on Matti Kanervalan runosta Napoleon uneks...
Lue lisää